15. marraskuuta 2012

Tunnustuksia

Hämmentävää, sain tunnustuksen. Kiitos Liina!

Hämmentävän tästä tekee se, että tämän blogin tarkoitus oli niinkin juhlallinen kuin toimia huvittelualustana sekaville ajatuksille, lukijoita en osannut edes odottaa. En yleensä tee mitään, mistä saa tunnustusta, koska olen ennemmin se puskista huutelija kuin aikaansaaja, joten tämä on historiallista.

Kaikki tunnustuksen ansaitsevat blogit näyttävät sellaisen jo saaneen, joten hyppään suoraan tehtävänantoon, jossa käsketään kertomaan kahdeksan satunnaista asiaa minusta. Here we go:

  1. Kielet on mieleen. Verbaaliakrobatialla saa mun polvet tutisemaan, mutta sen täytyy olla aitoa, ei päälle liimattua. Omaa laiskuuttani käytän kuitenkin puhuessani erittäin suppeaa sanavarastoa, jossa the V word toistuu jatkuvasti. Samasta syystä kirjoitan hutiloiden.
  2. Mä en saa tehtyä mitään ilman motiivia. Motiiviksi toki kelpaa jollekin tuotettu ilo, mutta ilman motiivia en nouse sohvalta. Se rajottaa elämää aika paljon.
  3. Pidän pikkusen liikaa alkoholista. Voi kun voisin sanoa, että hyvistä viineistä, mutta ei, kaikentasoista skumppaa ja viiniä kuluu, siideriä myös. Hätätapauksessa toki muutakin. "Lasillinen" on mun kaveri siinä missä ruokakin.
  4. Olen pistänyt firman asiat kuntoon pikkujoulukeiton rohkaisemana. Olen ihme kyllä edelleen samassa firmassa töissä.
  5. Olen todella, todella aamu-uninen, ja pää herää vasta noin 2 tuntia ruumiin jälkeen. Ja sekin edellyttää kahvia, paljon.
  6. Mua ahdistaa tietyille alueille tyypillinen suomalainen yhteydenpito suvun kesken: ei pidetä yhteyttä eikä ole mitään juteltavaa, ja kuitenkin jos suu avataan, ei koskaan puhuta oikeista asioista.
  7. Olen kai melkosen kaksmielinen, ja kärsin siitä etenkin nuorempana olettamalla, että muutkin ovat. No eivät kaikki ole.
  8. Pidän kovasti leikkokukista.

Tähän loppuun on pakko tunnustaa, että omaa identiteettiä joutuu tässä yhteydessä vähän pohtimaan (koska mitään jänskiä sattumuksia ei tullut mieleen, jouduin funtsimaan itseäni). En ole koskaan muodostanut identiteettiäni esim. työn, koulutuksen tai äitiyden kautta, mutta miten se sitten muotoutuu, en osaa suoraan sanoa. Demografiset detaljit tuskin vielä määrittelevät, kuka olen, eikä musta ole mitään erityistä kerrottavaa, olen se tavallinen tarina. Mutta en valita, on helppoa ja mukavaakin olla tavis.

2 kommenttia:

  1. Mahtava postaus! Sori kun kesti hieman kommentoida, jäin pohtimaan tuota alkoholiasiaa.

    Itse olen alkoholin suhteen nimittäin sekä perso että nirso. En juo enää juuri muuta kuin viiniä, mutta sitä voisi ottaa lasillisen koska tahansa. Jotta en ottaisi koska tahansa, keksin rajoituksia.

    Humaltumista toisaalta vihaan.

    VastaaPoista
  2. Kiitti :)

    Mä en vihaa humaltumista, suorastaan pidän siitä. Mutta seurauksia vihaan niin paljon, että viime kerrasta on varmaan pari vuotta aikaa. Jos siis pientä hiprakkaa ei lasketa. Krapula ei ole mun juttu, mutta vielä pahempaa olis hoitaa lasta krapulassa, yyh!

    VastaaPoista