Päätin heti kärkeen, että tässä blogissa en jaarittele laihduttamisesta tai lihomisesta, painonhallinta kun on niin totaalisen banaali aihe. Vaan minkäs teet, kun syöminen aiheuttaa henkisen puolen lisäksi ihan fyyisisiä vaikutuksia, eikä lempivaatteista mikään mene päälle.
No se laihduttaminen sitten. Se on tylsää puuhaa, mutta suoritettavissa. Laihduttaminen on bisnestä ja koulukuntajako on selkeä. Siihen en jaksa mennä laisinkaan. Jokainen varmaan huomaa, mikä omaan kroppaan toimii.
Mutta mikä sen sitten estää? Ei huvita. Pitäisi olla suurempi motivaatio mahtua vanhoihin farkkuihin kuin jatkaa syömistä ja ostaa uudet farkut. Oikeestaan ne vanhat farkut on aika rumatkin jo... mutta suurin syy on kuitenkin totaalitylsistyminen kotona. Käyn kyllä liikkumassa 2-3 kertaa viikossa, mutta syömisiin en saa kajottua. Sillä ruoka on kotiäidin kaveri. En mä nyt sille sentään juttele, mutta rytmitän päivää sen mukaan, kun en röökiäkään vedä. Päivällä odottaa joku kiva peruslounas, ja illalla sitten epämääräinen kasa herkkuja, vähän fiiliksestä ja kaapin sisällöstä riippuen.
Olen kyllä koittanut elää sekä supernihkeillen että "löysät pois" -meiningillä. Jos mahdollista, elämästä tuli entistä tylsempää, mutta sen nyt jotenkin olisi kestänyt. Sen sijaan ruuasta, eli kaverista, luopuminen oli liikaa. En ole keksinyt korvaavaa ilonaihetta eikä ole huvittanutkaan keksiä.
Olen täynnä suolaa ja rasvaa, ja janoan lisää. Hulautan useamman kerran viikossa siiderin alas kurkusta ja jos voisin, niitä menisi varmaan useampi kerralla. Tenavan unenlahjojen ansiosta yö on yhtä rallia, jota en viitsi kännissä ajella, joten toistaiseksi alkoholismini kehittyy hitaammin kuin vyötärölinjani.
Kyllä, tämä on säälittävää. Painonhallinta on ainoa toiminnallinen asia, jota en hallitse laisinkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti