1. kesäkuuta 2013

Ruuan painoarvo

Jarkko Tontin kolumni Enemmän lisäaineita ja kaukoruokaa, kiitos pisti miettimään. Olen mietiskellyt näköjään sen ilmestymisestä asti ja se on jostain syystä vaivannut alitajuntaa. En osaa enkä edes viitsi ottaa kantaa kolumnin väitteisiin enkä ole tyylilajista ihan varma, mutta toinen kantavista ajatuksista kai oli, että ruuasta saa tehtyä samanlaisen elämäntavan, tarkoituksen ja ideologian kuin kantoliinailusta tai mistä tahansa muustakin tekemisen kohteesta. Ja että kaikki eivät halua antaa sellaista painoarvoa välttämättömälle energiansaannille.

Oma suhteeni ruokaan on selvästikin vielä aika kompleksinen, kun aihe kuitenkin säännöllisesti jää vaivaamaan. Mähän olen pastanainen, mutta vain laiskuuttani, en tarkoituksella. En välitä siitä, mitä muut syövät, mutta en myöskään osaa sanoa, mitä ajattelen ihmisistä, jotka voivat syödä mitä vain ilman tunnontuskia. Siis ekologisten tunnontuskien puuttumisen ymmärrän, niiltä on helppo sulkea silmänsä, mutta entäpä ihan vaan terveysvaikutukset? Tai vaikkapa ylipaino, se ei vissiin kaikkia haittaa?

Miehisellä alalla, jolla työskentelen, on paljon ihmisiä, jotka syövät juuri sitä, mitä huvittaa. Kun vyötärölinja kasvaa, ostetaan isompi musta t-paita, ja that's it. Moista huolettomuutta kadehdin. Toisaalta, täysin samantekevää ei ruoka ole heillekään, koska lounasruokapaikka valitaan hartaudella. Mutta sitten on vielä niitä, jotka syövät samaa maksalaatikkoa päivästä toiseen ihan tyytyväisinä (maksalaatikko, no offence, muistaakseni se oli ihan hyvää).

Vaikka huolettomuus ja välinpitämättömyys houkuttaa, en ole kuitenkaan ihan valmis luopumaan ruuan muista ulottuvuuksista. Mä haluan antaa ruualle merkityksiä, mä haluan, että juhlissa syödään voileipäkakkua (nevöhööd meidän keittiössä). Olis kyllä aika ankeeta, jos meillä syötäis samoja mössöjä jouluna ja synttäreillä kuin kaikkina muinakin päivinä. Ja tällä en tarkoita, että jouluna pitäis syödä jouluruokaa; mähän tulen perheestä, jossa ei jouluruokaa syödä - mutta herkkuja kuitenkin.

Ehkä tässä on joku kalteva pinta -aavistus taustalla: jos ruualla ei ole väliä, niin millä sitten on? Tarviiko juhliin nyt juhlamekkoakaan laittaa, kun farkuillakin pärjää? Kannattaako juhlia edes järjestää? Täytyy myöntää, että mun kohdalla kyse on kokonaisvaltaisesta elämänhallinnasta. Asioilla on pakko olla väliä, muuten voikin jäädä sängyn pohjalle ikuisiksi ajoiksi.

Tää peli ei selvästikään ollut vielä tässä. Ainakin on varmaa, että mulla menee hyvin, kun on aikaa tälläsiä pohtia!