17. toukokuuta 2013

Koko perhe syö vauvanruokaa

Huomasin taas tekeväni linssimössöä, ja kun edellisen kasviscurrynkin tekemisestä on kulunut alle viikko, tajusin, että ne ovat tulleet jäädäkseen tähän talouteen.

Lapsukaisemme alkoi syödä kiinteitä jo hyvin varhaisessa vaiheessa. Lähinnä syötettiin eineksiä ja perunaporkkanasosetta, kunnes sitten jossain vaiheessa kävi kehittyviä makuhermoja sääliksi. Äitiyden epävarmuusalueilla toimin peruskaavan mukaan, eli menin internettiin, ja kun sieltä ei löytynyt mitään mieleiseltä kuulostavaa, ostin kirjan. Jostain syystähän on niin, ettei lapselle tule tehtyä (ostettua kyllä) sellasta, mikä ei itselle maistu, oli sitten kuinka hyvää ja terveellistä tahansa.

Vauvan ja taaperon keittokirjasta löytyi vaikka mitä. Suurin osa kokeilemistani sapuskoista on oikein hyvin aikuiseen makuunkin sopivia. Jälkikäteen ajatellen huvittaa, miten juhlallisesti fear factoria mukaillen maistoin linssimössöä, jotain kummallista makuelämystä odottaen. Mutta se olikin hyvää. Niin hyvää, että pakastettavaa ei jäänyt.

Linssimössö (no, muhennos) ja kasviscurry jäivät elämään, koska niiden työvaiheisiin kuuluu vain pilkkominen ja keittely. Ehkä kuitenkin suurin syy on maku. Tähän voisi toki listata terveydellisiä seikkojakin, ja ne ehkä painavatkin jonkin verran, mutta kyllä maku yhdistettynä vaivattomuuteen taitaa olla se, mikä saa arkiruuan pysymään listoilla. Kirjan muidenkaan ohjeiden vaiheet eivät ole kovin monimutkaisia, mutta jokaisella lienee omat kipupisteensä, ja mulla se on tehosekoittimen peseminen. Sen sijaan pilkkominen on terapeuttista, vaikka Nicer Dicer Plussan (ja keramiikkapannujen) hankkiminen kävikin mielessä, kun mammalomalla telkkua tiiraillessa lohkoin ja paloittelin.

Linssimössö ja kasviscurry ovat siis ruokia, joita syömme kaikki sellaisenaan. Suolan määrää olen pikkuhiljaa lisännyt eikä sauvasekotinta enää kaiveta kaapista. Jännä juttu, että tänkaltaisia ruokia tuli tehtyä aika harvoin, vaikka kasvis(kala)syöjänä näitä tietenkin aina olen ravintoloissa valinnutkin. Kun aiemmin tein linssiruokia, oli ne yleensä kastikkeita riisille tms. Nyt näitä syödään sellaisenaan. Totta kai ne kaipaa rinnalleen vähän muutakin, mutta ainakin viikonlopun jäljiltä itseään kurittaessa näillä pysyy hyvin hengissä.

Ekologisuuspisteitä mietin tietenkin tän uuden herännäisyyteni johdosta. Linssit tulee Kanadasta, Turkista tai Intiasta, kookosmaito jostain vielä kauempaa idästä. Mausteetkin varmaan roudataan kaukaa. Niistä miinuspisteitä. Veikkaan, että kookosmaidon voisi korvata muullakin maidolla, koska kerran curryjauheen ollessa vähissä maistui koko setti kesäkeitolta eikä kookoksen ominaismaku mitenkään dominoinut. Muilta osin pärjätään kotimaisilla kasviksilla.

Tässä vielä ohjeet, mittasuhteita voi muutella mielen mukaan ja kasviksiakin vaihdella, silti toimii. Liemen voi tehdä vauvaystävällisesti ilman suolaa (liottamalla kasviksia vedessä tms.) tai sitten ihan liemikuutiolla.

Linssimuhennos, kotiversio

öljyä
porkkanoita, 4 kpl
perunoita, 4 kpl, esim. rosamunda
sipulia, 1 kpl
valkosipulia, n. 3 kynttä
korianteria, 1 tl
juustokuminaa, 1 tl
kanelia, 1 tl
linssejä, 3 dl, punaisia
kasvislientä n. 1,5l

Pilko kaikki pilkottavissa oleva ja huuhtele linssit. Paista kattilassa sipulia, valkosipulia, porkkanoita ja perunoita hetki öljyssä, sitten perään liemi, mausteet ja linssit. Keittele sopivasti, ainakin 30 minuuttia.

Kasviscurry, homespun

öljyä
sipulia, 1,5 kpl
perunoita, 5-6 kpl
kukkakaali, 1 kpl
herneitä, 7 dl
kasvislientä, 8-10 dl
curryjauhetta, 3 tl, keltaista
juustokuminaa, 1,5 tl
paprikajauhetta, 1,5 tl
kookosmaitoa 4 dl
(suolaa, 1 tl)

Pilko kaikki. Paista sipulia hetki öljyssä ja lisää mukaan perunat, kukkakaali, herneet, kasvisliemi ja mausteet. Keittele noin 20 minuuttia ja heitä sitten mukaan kookosmaito. Keittele sopivasti, sen verran siis, että perunat on kypsiä.

2. toukokuuta 2013

Kestävästä kehityksestä

Otin Liinan varmaan tsoukilla heittämän haasteen vastaan, ja päätin haastatella miestäni ekoiluun ja kestävään kehitykseen liittyvistä teemoista. Tämä siksi, että hän työskentelee aiheiden parissa. Olen toki asioista jollain kaupunkilaisella tavalla kiinnostunut itsekin, mutta oli kieltämättä myös korkea aika osoittaa kiinnostusta siippansa työtä kohtaan.

Miehen taustasta sen verran, että hänellä ei ole erityistä paloa mihinkään suuntaan, vaan hän tekee vain duunia, kuten on tehnyt jo toistakymmentä vuotta. Tiiminsä kanssa hän tuottaa erilaisia selvityksiä ilmastonmuutokseen ja kestävään kehitykseen liittyen. On kuitenkin hyvä pitää mielessä, että selvitysten tekeminen on liiketoimintaa, ja varmasti se jollain tapaa vaikuttaa näkökulmaankin, vaikka tilaajissa on niin voittoa tavoittelemattomia tahoja kuin isoja teollisuuskonsernejakin.

Tuumasta siis toimeen. Koitin tiivistää asioita, joista juttelimme kaikkea muuta kuin ammattimaisen haastatteluni lomassa. Pintaraapasujahan nämä vain ovat ja ennen kaikkea kokemukseen perustuvia näkemyksiä asioista, jotka eivät edes ole suoraan rinnasteisia, mutta joista usein puhutaan samassa yhteydessä.

Kestävään kehitykseen liittyy kolme aspektia: sosiaalinen, taloudellinen ja ekologinen. Tässä pohdiskellaan lähinnä ekologisesta näkökulmasta, vaikka kaikki kolme tietenkin ohjaavat valintojamme. Eettiset pohdinnat lasketaan yleensä sosiaalisiin aspekteihin kuuluviksi.

Ilmastonmuutos

Ei ole itsestään selvää, johtuuko ilmastonmuutos kasvihuoneilmiöstä, mutta ilmastonmuutos on kuitenkin tiedostettu tosiasia. Ekologisesti kestävä kehitys hillitsee ilmastonmuutosta, joka aiheuttaa läjäpäin ekologisia ongelmia (kuten kuivuminen Saharassa), joista taas seuraa sosiaalisia ongelmia.

Nykyään ei puhuta enää ilmastonmuutoksen ehkäisystä, vaan ilmastonmuutokseen sopeutumisesta. Kasvihuonepäästöjä olisi pitänyt vähentää jo 10 vuotta sitten yli 20%, jotta ilmastonmuutos olisi saatu pysäytettyä.

Ilmasto lämpenee nopeammin Afrikassa ja Lähi-Idässä, missä vaikutukset ovat noin 1,5-kertaiset meikäläisiin oloihin verrattuna. Suomelle ilmastonmuutoksesta voi jopa olla hyötyä, mikäli ääriolosuhteet pysyvät maltillisina. Ei kukaan kuitenkaan toivo ilmastonmuutosta, koska globaalit vaikutukset heijastuvat tietenkin monella tapaa tännekin.

Kasvihuonekaasuja on monia erilaisia, hiilidioksidi on niistä merkittävin. Eniten päästöjä tulee liikenteestä, vasta seuraavaksi teollisesta tuotannosta. Päästökauppa romahti, koska kaikilla mailla alkoi olla kredittejä tarpeeksi ja kun siihen päälle kehiteltiin vielä tukijärjestelmät, heikkeni kannattavuus entisestään.

Energiamuodot

Olemme koko aika menossa kohti aurinkotaloutta (solar economy), eli vaihetta, jossa aurinkoenergiaa pystyään hyödyntämään täysipainoisesti. Sitä edeltää kuitenkin monen monta vaihetta ja voi olla, että aurinkotaloutta kohti mentäessä kasvihuoneilmiö korjaantuu.

Toistaiseksi vaihtoehtotoisia energiamuotoja joudutaan kuitenkin tukemaan. Bioenergia, tuulivoima, aurinkoenergia yms. ovat taloudellisesti kannattamattomia, koska teknologiat eivät vielä ole kehittyneet riittävän pitkälle. Jotta ne kehittyisivät, niitä täytyy tukea. Esim. tuulivoima ei toistaiseksi ole realistinen vaihtoehto, koska sen rakentamiseen ja kuljettamiseen käytetty energiamäärä on vielä monesti suurempi kuin sen käytöstä saatu energiamäärä. Tältä tosiasialta vaan usein ummistetaan silmät, koska se energia on kulutettu jossain muualla.

Päästökaupan romahtamisesta seurasi, että kivihiilen käyttö lisääntyi Suomessakin. Sitä roudataan Siperian takaa, vaikka meillä olisi turvetta, mitä polttaa.

Energiavarantoja on todennäköisesti vielä tunnistamatta. Esimerkiksi liuskekaasun löytäminen mullisti jenkkien maakaasumarkkinat. Yksikin uusi varanto voi siis kääntää koko energiateollisuuden päälaelleen.

Kuluttaminen

Yksilön tekemillä kulutus- ja muilla valinnoilla ei ole juurikaan vaikutusta, sen sijaan teknologian kehitys ratkoo (tai on ratkomatta) ongelmat. Kehitys yhdistettynä volyymeihin vaikuttaa. Esim. jos sammutan lampun, sillä ei ole merkitystä, mutta jos kaikki siirtyvät käyttämään energiaa säästäviä lamppuja, on muutos suuri - huolimatta siitä, ovatko yksittäiset lamput turhaan päällä vai eivät. Tästähän on meillä jo loistava esimerkkikin, kun hehkulamput siirtyivät historiaan.

Sama homma autoilun kanssa. Pyöräily ei pelasta maailmaa, sen sijaan autojen kehityksellä on huomattava vaikutus. Kun fossiiliset polttoaineet käyvät vähiin ja siis liian kalliiksi, edistyy muiden polttoaineiden kehitys. Ja luonnollisesti fossiilisten polttoaineiden käyttö vähenee, kun hinta nousee. Kuitenkaan ei ole täysin selvää, missä vaiheessa ja millä kulutuksella auto kannattaa vaihtaa uuteen ja vähäpäästöiseen, sillä autoilu aiheuttaa päästöjä etenkin auton tekovaiheessa.

Kehitystä voidaan tietenkin myös edesauttaa veropolitiikalla, mutta kuten tiedämme, politiikka ei varsinkaan Yhdysvalloissa toimi aina kestävän kehityksen puolesta. Lentämisellä on aika kovat päästömaksut, joten toivoa on, että kehittyvä kehitys ratkoo tämänkin ongelman jollain aikavälillä ja taas voidaan mennä Thaikkuihin.

Asumisen ekologisuudestakin on ristiriitaista tietoa. Asuminen on yksilön kannalta merkittävin energiansyöppö, mutta mistä kaikesta kuormitus muodostuu ja mitä vaikutuksia sillä on, onkin jo hyvin riippuvasta kaikesta. Esim. haja-asutusalueella oma työpaikka voi olla kotona, keskustasta saattaa joutua lähtemään kauemmas.

Teollisuus käyttää sähköstä puolet, kotitaloudet ja palvelusektori toisen puolen. Tokihan energian säästäminen näkyy sähkölaskussa, joten ei se hukkaan mene koskaan. Kulutuksen vähentäminen on totta kai validi pointti, kuten resurssitehokkuus aina.

Sen sijaan ei ole ollenkaan selvää, vähentääkö kierrättäminen tuotantoa. Moni ihminen ostaa sekä kirpparilta että kaupasta siten, että kokonaiskulutus lisääntyy kaiken aikaa. Markkinatalouden yksi ongelma on tehotuotanto, ja kuten tiedämme, vanhan tai hajoonneen korjaaminen ei kannata. Siinä mielessä markkinatalous on ekologisuuden vihollinen.

Jos haluaa tehdä kestäviä kulutusvalintoja, on avainsana tuotteen kokonaiselinkaari. Puuta voidaan pääsääntöisesti pitää ekologisena valintana, koska sen tuotanto (kasvuvaiheessa) sitoo hiilidioksidia. Tunne voi sanoa, että muovi on epäekologista, mutta monessa tapauksessa muovi olla se ekologisempi vaihtoehto. Muovisen tuotteen tuottamiseen ja ylläpitämiseen saattaa kulua paljon vähemmän vettä ja energiaa kuin esim. kankaasta valmistettuun vastineeseen. Kertakäyttövaipat voi polttaa ja muuttaa sitä kautta energiaksi. Vaipoista tiedetään sen verran, että kesto- ja kertsivaipat ovat aika samoissa, mitä tulee kokonaiselinkaaren aikana käytettyyn energiaan ja aiheutuneisiin päästöihin. Pesukone ja pesuaineet vaikuttavat yllättävän paljon.

Ekoteko on käsitteenä hankala, ja ehkä enemmänkin filosofinen kysymys. Onko passivinen teko ekoteko? Jos joku ei elämänsä aikana lennä kertaakaan, onko se ekoteko? Käytännössä kaikille toimille löytyy aina se vielä kuormittavampi vaihtoehto, joten mitä tahansa voidaan siitä näkökulmasta pitää ekotekona.

Ruoka

Luomutuotanto itsessään ei takaa mitään, ei ihmisen eikä luonnon kannalta. Luomun yleistyminen olisi ympäristökatastrofi, koska heikosti tuottavaa viljelysmaata tarvittaisiin moninkertainen määrä. Ja viljelysmaan tieltä kaadetaan tietenkin metsää. Kaikista älyttömintä on muualta tuotu luomuruoka, esim. saksalainen luomumaito. Hurraahuutoja ei saa mikään muukaan muualta roudattu ruoka, mutta kieltämättä on vaikea tehdä riisipiirakoita ilman riisiä. Ekologisesta näkökulmasta huonoimpia proteiininlähteitä ovat lihaa syövät eläimet (ei tietenkään riista).

Sen sijaan lähiruuassa on ideaa, kun halutaan vähentää kasvihuonekaasuja ja monen muunkin resurssin hävikkiä. Kotimainen vastinekaan ei kuitenkaan aina toimi, joten voidaan taas miettiä, kuinka suuri merkitys sillä on, jos soijaa syö silloin tällöin.

Suurimpia ekorikoksia on kuitenkin pullotettu vesi. Puhtaan veden aikaansaamiseksi tarvittava työmäärä kasvaa kaiken aikaa, ja vedestä onkin tulossa uusi öljy, eli vallankäytön väline.

Ruuan tehotuotanto onkin sitten asia erikseen, eikä suoranaisesti liity ekoiluun. Esimerkiksi lihan tehotuotanto ei monestikaan ole epäekologista, mutta kestävän kehityksen sosiaalisesta näkökulmasta sitä voidaan pitää huonona vaihtoehtona. Luomuviljelyn eduksi on sanottava, että siinä torjunta-aineita päätyy luontoon huomattavasti vähemmän kuin tehotuotannossa.

Ekobrändäys

Ekobrändäys, luontoystävällisyydestä kertovat merkit ynnä muut, on lähtökohtaisesti hyvä asia, mutta käytännössä niin täynnä reikiä, että kyse on usein ïhan vaan brändäyksestä. Monesti kriteerit ovat hyvin löyhät eikä sisältö vastaa mielikuvaa. Kalliiden brändimaksujen takia usein tosiasiassa vähäpäästöisempi on se halvempi kakkosvaihtoehto. 

On hyvä pitää mielessä, että harva brändi on hyväntekeväisyysbrändi.

Luontomerkkien plussapuoleksi voidaan laskea se, että löyhätkin kriteerit ovat tarvittaessa löydettävissä ja niiden noudattamista usein valvotaankin, joten läpinäkyvyydestä pisteitä.

Jätteiden kierrättäminen

Ihmiskunta vasta harjoittelee sitä, miten jätteitä kannattaa hyödyntää. Kulutus ohjaa sitä toki paljon. Toistaiseksi olisi esim. järkevämpää, että kotitaloudet eivät lajittelisi jätteitä, vaan lajittelu tapahtuisi muualla. Se olisi tehokkaampaa ja sekajätettä tulisi huomattavasti vähemmän.

Paperinkeräys on Suomessa suhteellisen hyödytöntä toimintaa, koska kerätylle paperille ei tehdä täällä mitään. Paperilla on isompi lämpöarvo kuin öljyllä, joten se kannattaisi ehdottomasti polttaa, mutta meillä on laki, joka käskee kierrättämään ja sillä piste. Niinpä paperi kärrätään Kiinaan.

Biojätettä ei kukaan ei halua, koska polttoteknisesti sillä ei ole mitään arvoa. Kuitenkin biojätteen aikaansaamiseksi on käytetty hurjan paljon energiaa. Siitä syystä ruuan heittäminen roskiin on suurimpia ekosyntejä.

Todellinen kierrättäminen on tietenkin aina kannatettavaa, järkevää ja hyödyllistä. Kuluttajat eivät tätä kuitenkaan vielä osaa tätä riittävän hyvin. Poliittisella ohjauksella voidaan vaikuttaa merkittävästi, kuten vaikkapa Saksassa roskiksiin pistokokeita tekevien "poliisien" avulla. Ja samaa kehitystä voi huomata Suomessakin: pullot palautuvat kiltisti kauppaan, kun taas Espanjassa ei ole systeemistä kuultukaan.

Jätteitä poltetaan ja siitä syntyy energiaa. Jätteiden muuttaminen energiaksi on iso bisnes eikä landfillien kasvattaminen ole enää tätä päivää. Myöskään maatumisaikojen vertailu ei ole useimmissa tilanteissa enää relevanttia (luontoon päätyvät roskat ovat asia erikseen). Esimerkiksi muovia voidaan hyvin polttaa, sillä öljyn ja selluloosan polttamisesta aiheutuvat päästöt jäävät pienemmiksi energiasisältöyksikköä kohden kuin vaikkapa kivihiilen kohdalla. Suomessa jätteiden polttaminen on vielä nuori ja kasvava ala, koska lainsäädäntö on mahdollistanut sen vasta vähän aikaa 80-luvun epäonnistuneiden kokeilujen jälkeen.

Loppukaneetti

Teknologian kehitykseen uskominen on helppoa ja vapauttaa kaikesta. Hihatuntuma on, että lähiviljely ja kotona ruuan kasvattaminen ovat merkittävintä, mitä yksilö voi tässä kohtaa tehdä. Ja tietenkin kulutuksen vähentäminen on aina kannatettavaa, vaikka markkinatalous sitä koittaakin vastustaa.