19. toukokuuta 2014

Tasapainoinen ateria

Tänään päädyin nykyään niin harvinaiseen keskusteluun siitä, miten vaikeaa on koostaa tasapainoinen ateria ilman lihaa. En ihan ymmärää, mitä vaikeata siinä on, mutta ennen kaikkea en ymmärrä, miksi tasapainoa haetaan niin kiihkeästi.

Rehellisesti: kuinka moni sekasyöjä laskee lautasensa ravintoainemääriä? Kuinka moni saa optimaalisesti proteiinia? Puhumattakaan muista ravintoaineista, joita saa kasviksista? Mihin sitä proteiinia ihmiset kuvittelevat tarvitsevansa sellaisia määriä, joita eivät kuitenkaan syö? Veikkaukseni on, että aika monen lautaselle tulisi enemmän tasapainoa, jos sitä sisältöä joutuisi hieman miettimään.

Omalla vaihtelevalla mässäilylläni olen säilyttänyt hemoglobiiniarvot aina 140 tuntumassa, joten ainakaan siihen ei lihaa tarvita. No juu, myönnetään, että geeneillä on kai jotain tekemistä. Eikä kala nyt varsinaisesti ole kasvis, joten en kai periaatteessa voi ottaa kantaa koko keskusteluun.

21. huhtikuuta 2014

Uusia tuulia

Muutos on pysyvää, ehkä? Elämä itsessään ei ole muuttunut mihinkään, töitä on edelleen liikaa ja lapsi kantaa tarhasta taudin joka toinen viikko. Olen huvikseni ryhtynyt pitämään kirjaa sairastamisesta ja todellakin, toipilaspäiviä on reippaasti enemmän kuin niitä, jolloin voisi esim. korkata viime kesästä odotelleet lenkkarit. No, en täysin syytä olosuhteita.Voishan jäljelle jääneinä päiviä juosta ja se riittäisi ihan hyvin.

Mutta jotain muuta on tapahtunut. Pakastepelmenejä ja -pitsoja ei ole pitkään aikaan näkynyt. Eikä edes nachoja. Siideriäkään ei ole tullut ostettua sen jälkeen, kun viimeisin tallinnantuliainen hujahti kurkusta alas. Ja se oli joskus alkuvuonna.

Kuin varkain ollaan mennyt kohti omaa ihannetta, jossa kasviksia syödään eri muodoissaan (mm. pakasteitana, kyllä) ja hillittömät hiilaritankkaukset on jääneet pois. En osaa sanoa syytä tälle. Intohimot on jotenkin suuntautuneet muualle; olen käyttänyt mm. kosmetiikkaan ennen kuulumattoman paljon fyrkkaa. Olen toki kiinnittänyt huomiota syömiseen, mutta kärsimättä laisinkaan. Tässä täytyy olla jotain mätää, mutta oletetaan nyt toistaiseksi, ettei ole..?

Seuraavaksi ilmainen mainos: kalorittomat nuudelit on toimineet mulle. En ole kaivannut pastaa laisinkaan, vaan enemmänkin lämpimän ruuan tuntua. Ja sitä saa niillä nuudeleillä. Tää ei varmaankaan ole ratkaisu kaikkien kaikkiin ongelmiin, mutta mulle toimii. Mähän oon aina voinut laskea jokaikisen hiilariannoksen vyötäröltä, joten hiilarien vähentäminen todellakin vaikuttaa.

On ihanaa, kun vaatteet ei kiristä, ja on ihanaa, kun saa ostaa pienempää kokoa. Ennen kaikkea on kuitenkin ihanaa, että tuntuu hirveen paljon enemmän minulta.

Hauskaa on ollut huomata, että tuttavat, mm. oma äiti, on herännyt (täysin riippumatta minusta) pohtimaan ruuan olemusta. Koko aihe alkaa olla päässäni jo hahmottonut, eli omat mielipiteet muotoutuneet, joten väittelyntarvetta ei ole. Mutta juttelen aiheesta silti mielelläni.

16. helmikuuta 2014

Se hyvä olo

Lueskelin Kaisa Jaakkolan hyvinvointisaittia ns. sivusilmällä. Kysehän on liiketoiminnasta, joten suon tietynlaista markkinointivapautta joukkoon, vaikka rokotteiden ja autismin yhdistäminen vituttaakin.

Ennen kaikkea jäin miettimään, että mitä se oikein tarkoittaa, kun hankitaan hyvä olo syömällä? Siihenhän tuo saitti ja lukuisat muut mediat kannustavat. Edelleen peräänkuulutan konkreettista tulosta.

Olen elänyt usein pakastepitsadieetillä, ja toisaalta usein ns. hyvällä meiningillä kasvikset ja siemenet huomioiden. Sen verran olen huomannut, että vaikutusta en ole huomannut. Paitsi että jos syön ns. virallisten suositusten mukaan, lihon varmasti.

  1. Ihoni kutiaa mausteisia ja sitruspitoisia ruokia syödessä. Kuivuuteen ei tunnu olevan millään vaikutusta.
  2. Jos söisin kuitua niin paljon kuin suositellaan, istuisin vessassa kenties 5-10 kertaa päivässä. Vähempi riittää.
  3. Hiukseni ovat ihan hyväkuntoiset. Se taitaa johtua geeneistä.
  4. Iho on aina ollut samanlainen, paitsi raskauden alussa ja synnytyksen jälkeen. Jotenkin veikkaan, että hormoneilla oli enemmän tekemistä asian kanssa kuin ruokavaliolla.
  5. Kynnet on kamalat, aina olleet. Liuskottuu, mikään ei auta.
  6. Hormonitoiminta, no toimii. Tai mistä minä tiedän. Ei ole yritetty toista lasta.
  7. Väsymykseen on ulkoisia aiheuttajia, joihin ei mikään murkina auta. Lapsi huutaa edelleen useita tunteja iltaisin ja öisin.
  8. Minulla on ihan hyvä olo, kun syön nacholautasellisen ja vähän valkkaria. Näistä synneistä ei tule paha olo, ellei sitten vedä kilokaupalla.
  9. Jos syön vastaavaan aikaan raejuustoa ja pakastekasviksia, olo on ihan hyvä silloinkin. Aamulla on vähän enemmän nälkä.
Jätän kuitenkin tähän sen varauksen, että minä-tiede ei vielä todista mitään. On hyvinkin mahdollista, että ruokavaliolla on moneen ihmiseen monenlaisia vaikutuksia. Uskon kuitenkin edelleen vahvasti kohtuuteen ja monipuolisuuteen.