21. huhtikuuta 2014

Uusia tuulia

Muutos on pysyvää, ehkä? Elämä itsessään ei ole muuttunut mihinkään, töitä on edelleen liikaa ja lapsi kantaa tarhasta taudin joka toinen viikko. Olen huvikseni ryhtynyt pitämään kirjaa sairastamisesta ja todellakin, toipilaspäiviä on reippaasti enemmän kuin niitä, jolloin voisi esim. korkata viime kesästä odotelleet lenkkarit. No, en täysin syytä olosuhteita.Voishan jäljelle jääneinä päiviä juosta ja se riittäisi ihan hyvin.

Mutta jotain muuta on tapahtunut. Pakastepelmenejä ja -pitsoja ei ole pitkään aikaan näkynyt. Eikä edes nachoja. Siideriäkään ei ole tullut ostettua sen jälkeen, kun viimeisin tallinnantuliainen hujahti kurkusta alas. Ja se oli joskus alkuvuonna.

Kuin varkain ollaan mennyt kohti omaa ihannetta, jossa kasviksia syödään eri muodoissaan (mm. pakasteitana, kyllä) ja hillittömät hiilaritankkaukset on jääneet pois. En osaa sanoa syytä tälle. Intohimot on jotenkin suuntautuneet muualle; olen käyttänyt mm. kosmetiikkaan ennen kuulumattoman paljon fyrkkaa. Olen toki kiinnittänyt huomiota syömiseen, mutta kärsimättä laisinkaan. Tässä täytyy olla jotain mätää, mutta oletetaan nyt toistaiseksi, ettei ole..?

Seuraavaksi ilmainen mainos: kalorittomat nuudelit on toimineet mulle. En ole kaivannut pastaa laisinkaan, vaan enemmänkin lämpimän ruuan tuntua. Ja sitä saa niillä nuudeleillä. Tää ei varmaankaan ole ratkaisu kaikkien kaikkiin ongelmiin, mutta mulle toimii. Mähän oon aina voinut laskea jokaikisen hiilariannoksen vyötäröltä, joten hiilarien vähentäminen todellakin vaikuttaa.

On ihanaa, kun vaatteet ei kiristä, ja on ihanaa, kun saa ostaa pienempää kokoa. Ennen kaikkea on kuitenkin ihanaa, että tuntuu hirveen paljon enemmän minulta.

Hauskaa on ollut huomata, että tuttavat, mm. oma äiti, on herännyt (täysin riippumatta minusta) pohtimaan ruuan olemusta. Koko aihe alkaa olla päässäni jo hahmottonut, eli omat mielipiteet muotoutuneet, joten väittelyntarvetta ei ole. Mutta juttelen aiheesta silti mielelläni.