23. huhtikuuta 2013

Makuaisti ja makumuisti

Menetin hetkellisesti makuaistini. Ihan vaan flunssan seurauksena, mutta totaalisesti kuitenkin. Siitäpä seurasi mielenkiintoisia havaintoja.

Ensinnäkään mulla ei ole ihan samalla tavalla nälkä kuin yleensä. Mutta toisaalta on nälkä koko ajan, koska mieli halajaa ruokaa. Pääkoppani on sitä mieltä, ettei ole ruokaa saanut, koska ei ole mitään maistanut. Jännittävää, koska päinvastaiseen ilmiöön törmäsin avokadosalaatin kohdalla: riisiviinietikan ja wasabin yhdistelmä oli sellainen täystyrmäys makuhermoille, että vaikka maha oli vain vähän täynnä, ei mitään tehnyt enää mieli, kun salaatti oli syöty. Siis ei edes sitä yömyssyä.

Tämä saattaa olla oman painonhallintani kannalta keskeinen tieto. Eli kun mieli on jollain tapaa tyytyväinen saamaansa ruokaan, ei todellisella ruuan määrällä tai laadulla ole väliä. Samaan tyytyväisyyden tilaan päästään kattilallisella laimeita pelmenejä sekä pienellä annoksella stydiä salaattia.

Toinen jännittävä havainto liittyy siihen, miten ruokaan suhtautuu, vaikkei sitä maistakaan. Kun tajusin makuastin todellakin hävinneen, ajattelin, että voisin hyvin syödä puuroa pari päivää. Puurohan on terveellistä ja kaikin puolin järkevää ruokaa. Mutta en voi. Se inho on syvällä. En muutenkaan saanut itseäni tekemään ns. pahaa ruokaa. Oli pakko tehdä jotain, minkä tiesin entuudesta hyväksi: tein kalahässäkkää, jossa oli fetaa, aurinkokuivattuja tomaatteja ja basilikaa. Sokkona arvailin, miltä ruoka maistui, enkä hyvällä tahdollakaan olisi maistanut ensimmäistäkään aineksista. En olisi arvannut edes kalaa, sen rakenne on yllättävän tunnistamaton. Jäätelö sentään oli mukavan kylmää, suklaa ihan turhaa.

Makuaistille toivon pikaista comebackia. Toisin kuin voisi kuvitella, sen puuttuminen lisää syömisen määrää, vähän niin kuin joku puutostila.

1. huhtikuuta 2013

Ajatuksia ja totuuksia

Kiitos Hippiäinen, tunnustuksista! Kyllä ne vaan lämmittää mieltä, vaikken osaakaan mieltää itseäni bloggariksi, koska lätisen vain yhdestä aiheesta ja siitäkin vähemmän nyt kun sain asian jonkinlaiseen tasapainoon. Mutta ei se mitään, nämä blogihaasteet tuovat kutkuttavalla tavalla mieleen ystäväkirjat lapsuudesta ja niihähän oli nastaa täyttää.

Tähän väliin sivuhuomautus, että muutakin haastetta lienee työn alla. Jotain elämäntapoihin liittyvää, en vaan vielä ihan hahmota kokonaiskuvaa. Luulisin, että ruoka-aiheet nousevat taas pintaan.

Olen taas kerran luopio, enkä laita mitään eteenpäin, koska kaikki hyvät ovat saaneet haasteensa jo aika päivää sitten. Eräät kun ovat vähän hitaita... syytän kylläkin olosuhteita nyt ja aina. Onko supernuivaa yhdistää kaksi haastetta ja vielä vähän säätää päälle? Sorry, teen sen silti. Tässä siis vastauksia esitettyihin kysymyksiin:

Viisi asiaa, jotka tuovat hyvää mieltä:
Hienot ajatukset, lapsen kehitys, punkku, ystävät, liikunta.
Niin tavanomaista. Jotenkin sitä alkaa ymmärtää iän myötä, mistä kliseet syntyvät - ja miksi. Huikeeta on kuitenkin tajuta, että kovin mahdottomista asioista ei onneksi ole kysymys, hienoja ajatuksia kun on netti pullollaan ja lapsikin kehittyy meistä huolimatta.

Viisi asiaa, joita tarvitset päivittäin:
Lämpimän aterian, suihkun, oman hetken, paljon kahvia ja no, joo, puhelimen. Ilman lämmintä ateriaa on helvetti irti ja toisaalta ilman säännöllistä ravinnonsaantia sama homma. Punkkua en kehdannut tähän kirjoittaa. Suihku on, kuten varmaan pikkulasten äidit tietävät, listalla siksi, ettei sitä pidä enää päivittäisenä itsestään selvyytenä.

Viisi kirjaa, joita suosittelet muille:

Seitsemännen portaan enkeli, Suljettu maa, Tuhat loistavaa aurinkoa, Äitikortti, Oikean ruuan puolesta. Ja Nälkäpalkalla teki myös vaikutuksen. 

Nämä nyt tuli äkkiseltään mieleen, mutta pakko kai todeta, että en lue läheskään niin paljon kuin haluaisin. Vähäisestä vapaa-ajasta kilpailevat joukkuelajit ja röhnöttäminen. Suurimmat lukusuoritukseni (ne vapaaehtoiset siis) tein nuorena tyttösenä ja moni klassikko teki lähtemättömän vaikutuksen (Anne Frankin päiväkirja, Sonja O, Nancy jne.). Ne vaan ei näin aikuisena enää oikein kolahda. Joka tapauksessa elämäkerrat ja muut tositarinat ynnä muut ns. tutkivat teokset kiinnostavat. Olen huono fiktion kuluttaja.

Viisi kaikkien aikojen suosikkilaulajaa/-yhtyettä:
Tähän en osaa sanoa mitään. Meillä on miehen kanssa jaettu vastuut sillä tavalla, että minä hoitelen kielihommat ja hän musiikin. Tosiasiassa osaisin ehkä nimetä noin 10 bändiä, joista yksikään ei varmaan olisi hyvä, vaikka maailma on hyvää musaa täynnä. Paras ystäväni on muusikko, mutta onneksi se ei lue blogeja.

Viisi materialistista joululahjatoivetta:
Tuntuu kyllä tosi omituiselta todeta, ettei tule mitään mieleen. No, ompelukone ja lapselle jotain järkeviä huonekaluja. Ei kuitenkaan enää lisää blogihuonekaluja. Oli taas kerran melkoisen ahdistavaa tajuta, kuinka voimakkaasti sitä onkaan aikansa tuote, kun jossain vaiheessa huomasin, että uusimmista (muka välttämättömistä) hankinnoistamme valtaosa löytyy blogeista, vaikka tässä ollaan muka niin yksilöllisiä. 

Viisi paikkaa, joissa haluaisit käydä:
Madeira, Rooma, Kap Verde, Vietnam, Japani. En osaa selittää, tuntuu vaan siltä :) 

Viisi adjektiivia, jotka kuvaavat sinua:
Runsas, itsepäinen, intohimoton, reilu, tasapainoinen.

Viisi elämänohjetta, jotka haluaisit jakaa kaikkien kanssa:
  • Ihmiset kohtelevat sinua niin kuin annat heidän kohdella.
  • Ei voi tietää jotain, mitä ei tiedä. Ei voi siis olettaa muiltakaan, että he tietävät tai ymmärtävät jotain, mikä ei millään muotoa kuulu heidän kokemuspiiriinsä.
  • Älä ryhdy on-off -suhteeseen. Ikinä.
  • Ystävien ongelmia ei kannata koittaa ratkoa. Kuunteleminen on kultaa.
  • Elämisellä ja suorittamisella on eroa. Valitettavasti sen huomaa yleensä vasta, kun on päässyt suorittamisesta eroon, mutta hyvähän sitä on tutkailla, tuntuuko elämä oikesti hyvältä.

Kahdeksan totuutta itsestäni:
  1. En voi sietää puuroa ja mustaa teetä. Ei siinä sinänsä mitään, mutta ne maistuvat mielestäni köyhyydeltä. En todellakaan tiedä, mistä tämä ajatus on päähäni eksynyt, siis ylipäätään köyhyyden maistuminen joltain. Puuroa pakkosyötettiin lapsena, mutta mistä se tee-assosiaatio on tullut, ni idea.
  2. Olen asunut useampia vuosia ulkomailla, mutta enää ei tarvitse. Kaukokaipuu on hellittänyt ja suomalainen yhteiskunta tuntuu läheisimmältä.
  3. Teen yleistyksiä oman kokemukseni perusteella. Esim. mun on vaikea uskoa alle parikymppisenä alkaneiden parisuhteiden kestoon. Tai monen muunkaan.
  4. En saa taideteosten tuijottelusta mitään irti. Olen ravannut must see -museoita maailman turuilla, kunnes tajusin, että taideteos herää päässäni henkiin vasta kun se on laitettu johonkin kontekstiin. Pitää siis olla tarinaa siinä ympärillä. 
  5. Pelkään pyöräilyä ja portaissa alas päin kulkemista. Molempiin liittyy lumpioita helisyttäneitä kokemuksia. Pyöräilyllä ei niin väliä, mutta olishan se kiva joskus laskeutua rappusia rutistamatta kaidetta. Hissi on tietty ykkösvaihtoehto.
  6. Olen italialaisittain perhekeskeinen (muuta välimerellistä ei sitten löydykään, olen rautakanki), mutta perhe on tosiaan vähän laajempi käsite kuin sukulaiset. Ajattelen, että ilman ihmisiä en ole olemassa ja viileydestäni huolimatta olen (omasta mielestäni) empaattinen.
  7. Haluaisin olla paljon sivistyneempi kuin olen. En tiedä Lähi-Idän tilanteesta mitään, eikä sydämen sivistystäkään ihan liikoja ole. Mutta sohva ja viihdetarjonta houkuttavat enemmän eikä mua saa epämukavuusalueelle kuin kirveellä. Siitä maksan kovaa hintaa eri elämänalueilla ja se on ehdottomasti kohta, jota haluaisin kehittää.
  8. Haluaisin osata tehdä saksipotkun (sen millä tehdään futiksessa hieno maali). Pikkuhiljaa alan tajuta, että harjoittelemattomuus, ylipaino ja alati huonontuva kunto eivät ehkä vie siihen suuntaan. Eikä tähän asiaan ole tulossa muutosta. En meinaan näe itseäni hyppimässä satoja toistoja jollain urheilukentän patjalla. Kaikkea ei kuulemma voi saada..?
Uuh, olipa hankalaa!  Ja mielenkiintoista, kiitos vielä kerran :)