8. marraskuuta 2012

Rasvanhimo

Se vaan iskee välillä, tekee mieli rasvaa. Ja rasvaa vain tietyssä muodossa. Kaikilla on varmaan omat himoruokansa, joten sinänsä en pidä tätä mitenkään omituisena. En vaan ole onnistunut selvittämään, mistä rasvanhimo johtuu, vai johtuuko mistään.

Se ei ole riippuvainen nälästä tai hormonitoiminnasta, sen verran olen hommaa seuraillut. Eikä myöskään stressistä tai väsymyksestä. Se voi iskeä hyvällä tai pahalla tuulella. Ehkä sillä on jotain tekemistä, taas kerran, ruokavalion kanssa.

Rasvanhimon iskiessä syön mieluiten juustoa, mahdollisesti keksi voi olla siinä näön vuoksi kyljessä. Syön mitä tahansa, mitä ranskankerman kanssa kehtaa, olen jopa dippaillut vauvan riisikakkuja paremman puutteessa. Mutta aina siis niin päin, että rasva on pääosassa, ei kastikkeena.

Sen sijaan en koskaan syö perinteisiä rasvapommeja, kuten sipsejä tai viinereitä. Ehkäpä tämä on enemmänkin himosuhden hapanmaitotuotteisiin ja juustoihin. En ole koskaan syönyt edes puolikasta litraa jätskiä kerralla, mutta juu, homejuusto voi kadoa parempiin suihin, jos olen yksin. Ja yksinhän nimenomaan pitää olla, ei muuten tule ahmittua. Siihen on muitakin syitä kuin häveliäisyys: porukassa en vaan ennätä, kai suu sitten käy muuten sitä tahtia, ettei sinne ehdi lapata tavaraa.

Sitten voinkin käyttää ylijäämäenergiaani sen pohtimiseen, että onko tässä nyt kuitenkin kyse jonkinlaisesta salasyömis-ahmimissyndroomasta, tai sen esiasteesta, vai ihan vaan paheesta? Ja tietenkin olennaisempi kysymys on, että miten parikymmentä juustoa saa pois vyötäröltä?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti