22. marraskuuta 2012

Kasviseinekset

Vaikka ruuanlaitosta on tullut jo säännöllisempää, mennään kotioloissa leipäbuffan lisäksi aika usein eineksillä. Olenkin tässä viime aikoina koittanut tavata erinäisten tuotteiden tuoteselosteita, koska en osaa päättää, mitä mieltä olen tämänhetkisestä lihattomasta valmisruokatarjonnasta tai puolivalmisteista. Ja nyt en siis tarkoita lihattomia versioita spydäristä, lasagnesta tai kiusauksista, vaan ilahduttavan suuresta määrästä erilaisia vegetuotteita, joita saa ihan k-kaupan pakastekaapista (osan jopa jääkaapista).

Olen maistellut mm. Nutanan meksikolaisia luomupapupihvejä (itse tekemällä niitä ei synny, kokeiltu on) ja Finduksen thaihenkisiä kikhernepihvejä. Tykkään niistä aika paljonkin ja se kai onkin saanut hälytyskellot kilkattamaan. Tuoteselosteiden lähempi tarkastelu osoittaa ainakin näiden pihvien sisältävän vain aineksia, jotka ovat ainakin jollain tapaa tuttuja. Hmm, onko näiden syöminen sitten pahasta? Syntiseen osastoon en tälläisiä ruokia laske, vaan sinne kuuluvat enemminkin überrasvaiset mättöeinekset, kuten pakastepelmenit ja pinaattipitsa (joita kuluu ihan liikaa).

Olen myös innostunut quornista. Kun soija ei varsinaisesti ole mikään terveysruoka, innostuin quornista heti kun sitä alkoi saada Suomesta. Totta kai kasvatettu proteiini mietityttää, sillä sitähän se on, vaikka sitä mainostetaankin sienipohjaisena kasvisproteiinivalmisteena (ja onhan se toki sitäkin, mutta ihan metsäsienistä ei nyt puhuta). Quorn vaikuttaisi olevan ihan toimivaa ja ravintoarvoiltaan erinomaista, jos mitataan rasva-proteiini-hiilari -kolminaisuudella. Quornia löytyy pakasteena eri muodoissa, joten siitä saa tehtyä niin fileitä kuin spagettiakin. Toimii. Mutta mietityttää silti varmaan vielä pitkään.

Näitä pakastemössöjä suurkuluttaessani olen pohdiskellut, että onko niiden ravintosisältö sitten muka jotenkin olennaisesti huonompi kuin tuoreen ruuan (jota tietenkin ihannetapauksessa saisi joka päivä). Kun ennen muinoinkin on ruokaa hillottu, kuivattu ja säilötty maakuoppiin ja ties minne, ja sitten elelty niillä koko talvi, niin onko pakasteruokien syöminen jotenkin olennaisesti huonompi homma? Ja ehkä olennaisempi kysymys on, että oliko ennen vanhaan ravintotasapaino kohdillaan, vai kärsittiinkö sittenkin puutostaudeista, ainakin välillä? Tätä voisi jatkaa loputtomiin, pienen lapsen äitinä tuli heti mieleen esimerkiksi se, että saatinko ennen d-vitamiinia tarpeeksi. Joka tapauksessa uskon, että entisvanhan syömistottumuksista voisi varmaan monessa kohtaa ottaa mallia.*

Yksi vahva miinuspuoli kasvisjaloisteissa ainakin on: hinta. Yli 4 euroa neljästä pienestä pihvistä tekee kotilounaasta ravintolalounaan hintaisen, koska jotain ne pihvit vaativat seurakseenkin. Ja lisäksi joutuu vielä itse valmistelu- ja tiskauspuuhiinkin.


* Muuten olen sillä kannalla, että nostalgia värittää käsityksiämme menneistä ajoista melkoisesti, ja usein perinteet ja kulttuuri ovat taantumuksen parhaita kavereita.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti