5. joulukuuta 2012

Mitä se kohtuus sitten on?

Viime päivinä olen ihmetellyt, mitä kohtuudella syöminen käytännössä tarkoittaa. Kuten moni muukin, haluaisin varmistaa, että syön niin terveellisesti kuin mahdollista, tai että en ainakaan tuhoa terveyttäni vahingossa. Ja tämähän on toki vain toivetila, eikä varsinaisesti realisoidu tekojen tasolla.

Tarkemmin ajateltuna kai mieltä vaivaava kysymys on, että pitääkö terveenä pysyäkseen olla tarkka, vai riittääkö suurella pensselillä sutiminen?

Hihatuntuma sanoo, että suurin osa ihmisistä ei noudata suositusten mukaisia ruokavalioita. Mutta mitä sitten? Vaikuttaako se oikeesti johonkin? On selvää, että ylilyönnit ovat ylilyöntejä, ja television ansioista, tai kokemuksesta tiedämme, että pitsadieetti tai syömättömyys vie terveyden. Mutta mikä on tilanne ihmisellä, joka elää ns. tavallisesti? Syö leipää aamupalaksi, lounalla vetäsee työpaikan raasteet ja spagettia, iltapäivällä kahvia ja pullaa, illalla perheen kanssa taas pari voileipää ja viikonloppusin vähän herkkuja. Jos ihminen elää näin, onko sillä vaikutuksia terveyteen?

Tässä kohtaa käytän tapaustutkimuskohteena itseäni, koska muuta materiaalia en jaksa kaivaa. Noin viisi vuotta sitten pystyin elelemään vain itseäni ajatellen. Pidin aika tarkkaan huolta siitä, että sain riittävän määrän (ja vähän päälle) erilaisia kasviksia joka päivä. Söin pähkinöitä, siemeniä, proteiinia, öljyjä ja vetelin vielä varmuuden varuiksi purkista kalkkia ja vitamiineja. Välillä elin hyvin askeettisesti (=ruoka-aineympyrää mukaillen, ilman lisukkeita), välillä vetelin "ravintoainedieettini" lisäksi myös herkkuja. Tätä jatkui noin 2,5 vuotta, ja samalla liikuin, nukuin ja tein töitä ihan normaalisti.

Sittemmin olen syönyt elääkseni, ja viime aikoina huvikseni. Lopputulos on, että en huomaa mitään eroa. Hiukset, iho, ynnä muut helpot indikaattorit on pysyneet koko ajan samanalaisina. Olen edelleen terve ja perusarvot ovat hyvät. Muita vaikutuksia on paha mennä arvioimaan, koska esim. väsymystä nyt on esiintynyt muista syistä. Jos syön enemmän, lihon, jos syön vähemmän, laihdun. Allergiaoireeni ovat kylläkin mystisesti vähentyneet viimeisen parin vuoden aikana.

Alan uskoa erään (geenibiologi)tuttavani kertomukseen tutkimusmatkailijoista Etelämanteereella: tutkimusryhmä söi muutaman kuukauden arktisella reissullaan lähes ainoastaan voita, koska sitä oli helppo kuljettaa ja energiansaanti oli taattua. Kolmen kuukauden kuluttua mitattiin (en tiedä mitä tai miten) terveydentilaa ja kaikki todettiin hyvinvoiviksi, eikä yksikään kärsinyt puutostiloista.

Juju on siinä, että monet ihmisen ravintoainevarastot eivät suinkaan tarvitse päivittäistä täydennystä, tai edes viikottaista. Riittää, että silloin tällöin saa kaikkea tarvitsemaansa.

Uskoisko tähän?

2 kommenttia:

  1. Musta se kuulostaa ihan uskottavalta. (Eihän näillä leveysasteilla kukaan muuten olisi hengissäkään.)

    Varmaan on helpompi syödä koko ajan esim. vähän kasviksia kuin tankata välillä kauheasti, mutta ... niin, näin talvisin musta on ihan riittävää, että ruoka on rehupitoista. En halua syödä raasteita.

    Määrien puolesta voin sanoa omalta osaltani, että yleensä hieman vähempikin riittää - siis päivittäiseen jaksamiseen tarvitsen vähemmän sapuskaa kuin mitä aivan mielihyvän vuoksi söisin. Mutta onko sekään näin marras-joulukuussa niin tarkkaa?

    VastaaPoista
  2. Juu, siltä se vähän tuntuu, että oikeestaan jaksaa paremmin, kun syö vähän vähemmän... mutta kun ei huvita :)

    Mä kyllä tykkään raasteista, kun niihin saa kivasti sotkettua kaikkea muutakin, mutta kun kukaan ei ole mulle raastamassa, niin aika vähän tulee raasteita syötyä. Työpaikkalounaat, here I come!

    VastaaPoista