18. joulukuuta 2012

Ei enää niin sekaisin

On yllättävää, miten paljon kirjoittaminen jäsentää ajatuksia. Toki olen törmännyt tähän muissa yhteyksissä, mutta safkaan liittyen se oli todellinen ylläri.

Blogi ei ole kuin pari kuukautta vanha, mun ruoka-ahdistus sen sijaan alkoi jo varmaan kymmenen vuotta sitten. Kuitenkin blogin olemassaolon aikana on ahdistus vähentynyt huomattavasti. Ehkä kirjoittaminen jo itsessään pistää asioita lokeroihin, mutta sen lisäksi myös tiedonhaku lisääntyy jotenkin huomaamatta.

Oon löytänyt oman totuuteni, joka on yhtä oikea kuin kaikkien muidenkin totuudet. Olen taipuvainen uskomaan tieteellisiin tutkimuksiin ja siksi ravitsemus on varmaankin ollut niin vaikee asia, koska tutkimustulokset ovat läpikotaisin ristiriitaisia. Tästä syystä mun ravitsemuskäsitys pohjautuu vain löyhästi joskus lukemiini artikkeleihin ja kirjoihin, mutta sitäkin enemmän intuitioon. Siksi en ala sitä kellekään suosittelemaan, vain itelleni. Mieskin saa syödä niin kuin tykkää.

Intuitio sanoo, että syö enemmän kasviksia kuin karkkia. Kun on kiire, syö pakastepitsa. Muuta suuntaa, jos tulee ongelmia. Tarkkaile tilannetta silloin tällöin. Tee hyvää ruokaa, nauti ruuasta ja ruuanlaitosta. Näin.

Oon varmaankin ennen kaikkea saanut karistettua pelon, jonka ovat aikaansaaneet erilaiset tutkimukset ja "tutkimukset". Elintarvikeala kun taitaa olla yksi pahimmista muka-tutkimusten tuottajista, joiden tarkoitus on, no, täysin itsestään selvästi, myydä.

Yksi suurimmista hämmennyksenaiheista liittyy kuitenkin siihen, että oon entistä enemmän samaa mieltä jääränä pitämäni mieheni kanssa. Hän syö nälkäänsä, mutta ei erityisesti muuten. Hän syö, mitä tarjotaan, ja jos voi valita, ottaa kasvista ja kalaa. Lihaa hän ei syö, paitsi riistaa, mm. koska ei halua antibiootteja ja vastustaa tehotuotantoa, ja luomua ja reilua kauppaa ei osta, koska ei halua haaskata rahojaan humpuukiin (hän on tutustunut toimintaan tuottajanäkökulmasta, siitä ko. mielipide). Hän ei stressaa, ei liho, ei sairastele. Hän on ruuan suhteen huoleton. Olemme edelleen eri linjoilla muutamissa yksityiskohdissa, mutta uskoisin, että jatkossa yhteistä linjaa on enemmän kuin ennen.

Mukavaa. Kaikella on tarkoituksensa, niin kuin nyt tällä blogillakin. Lapsi tulee kasvamaan lohella ja pastalla, ja ajoittain mäkkärimätöllä sekä kasvispihveillä.

Lätisen ravitsemushavainnoista varmaan jatkossakin, mutta huomattavasti kevyemmällä fiiliksellä :)

2 kommenttia:

  1. Hei, kiinnostava blogi! Samoja teemoja olen omassa elämässäni pyöritellyt vuosikaudet, vähemmän Lupiinissa mutta enemmän sit mielessäni. Ruoka ja ravitsemus kiinnostaa monelta kantilta, sekä siksi, että oma suhde ruokaan ei ole ihan mutkaton ja siksi, että kun on noita jälkeläisiä ja haluis niille sekä terveen ruokasuhteen että sopivan terveellistä ruokaa, muttei yhtään jaksa olla sokerinatsi tai mikään.

    VastaaPoista
  2. Kiva kun löysit! Aihe on niin jokapäiväinen, että väkisinkin tulee pyöriteltyä näitä asioita, vaikka oma mielipide on tullu muodostettua jo moneen kertaan :)

    VastaaPoista