24. tammikuuta 2013

Haastetta pukkaa

Mikäli usvainen aivotoimintani oikein ymmärsi, haastoi Hippiäinen vastaamaan seuraaviin kysymyksiin, kiitos! Juuri nyt en pysty tuottamaan mitään järjellisiä vastakysymyksiä (en olisi ikinä kuvitellut syyttäväni työstressiä, mutta nyt on pakko), mutta lupaan palata niihin myöhemmin.

1. Uskotko enkeleihin?
En usko. Koko konsepti on jollain tapaa vieras.

2. Entä kohtaloon tai johonkin muuhun johdatukseen?
Hmm. Vaikka olen ns. tiedeuskovainen ja mut on aivopesty uskomaan vain todisteisiin, on kummaa huomata, miten monet asiat tuntuvat loksahtavan kohdilleen ja esim. tietyt ihmiskohtalot kietoutuvat yhteen vastoin kaikkia todennäköisyyksiä. Toisaalta uskon siihen, ettei maailma voi rajoittua asioihin, jotka ovat ihmisen aisteilla havaittavissa (no okei, tähän on ihan tieteellisiä selityksiäkin, kuten vaikkapa valon taajuudet :)

3. Lempikirjasi?
Oih, niitä on monta. En sano tähän mitään, koska yrittäisin varmaan kuulostaa älykkäämmältä kuin olen.

4. Mikä on äitiydessä raskainta?

Todella hyvä kysymys. Se ei ole vastuu, eikä puurtaminenkaan. Ei edes oman ajan puute. Ehkä joudun toteamaan tähän tylsästi, että unen puute on todella ottanut koville. Siihen ei voi mukautua.

5. Lempibändisi?

Ehkä Stella?

6. Mikä on parasta itsessäsi?

Omasta (ja äidin) mielestä olen empaattinen, koska elämä on osoittanut, ettei sitä voi juurikaan ohjata.

7. Mistä haaveilet?
Se Oma Juttu on vielä löytämättä. Jotain uraan liittyvää se varmaan on. Tai uran vastakohta.

8. Minkä tyylisiä juttuja lukisit mieluiten tästä blogista? (Eli kuinka voisin parantaa tarjontaa?)

Luen mielelläni arjesta, ilman kaunistelua, mutta myös ilman turhaa sarkasmia. Ei tarvitse parantaa :)

9. Mitä muuttaisit menneisyydestäsi?
Yhden (viimeisen) kännäysreissun muutaman vuoden takaa jättäisin väliin. Tai ne tiukat siinä loppumetreillä. Uskottavuutta ei voi koskaan saada takaisin...

10. Mikä on paheesi?
Alkoholi.

11. Paljasta jotain odottamatonta itsestäsi.

Olen välillä suunnattoman epävarma. Töissä ahdistaa, että pidetään pikkutyttönä ja tuttujen kesken ahdistaa, että pidetän junttina. Kyllä sillä on todella, todella paljon merkitystä, mitä muut ajattelevat, vaikka mitä muuta väittäisin. Tämä nyt tuskin oli odottamatonta, mutta vaikea myöntää.

Ja toinen juttu vielä: pidän blogia mieheltä salaa :)

10 kommenttia:

  1. Jee, hyvähyvähyvä! Mutta ne kirjat! Tahtoo suosituksia! Ja miten niin "turhaa" sarkasmia? Sarkasmi on elämän suola... ;) (ja paha tapa)

    Minullakaan ei muuten mies ole tietoinen blogista. Aioin kyllä tunnustaa ("Oon vähän aatellu ruveta kirjottamaan blogia..."), mutta oli niin nahkea vastaanotto, että möksähdin ja jätin kertomatta. :D

    VastaaPoista
  2. Sarkasmia saa ilman muuta olla, mutta joskus sillä koitetaan peittää jotain, ehkä todellisia tunteita tai vastaavaa, silloin se on turhaa :D Ehkä toisin sanoen koitan sanoa, että blogit, joissa kaikkeen suhtaudutaan vain yhdestä nökövinkkelistä, on tylsiä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ovelasti kiersit edelleen kirjavastauksen... ;D

      Juu oikeassa olet, sarkasmi / huumori ylipäätään voi olla helposti puolustuskeino, ja varmaan siihen itsekin tulee turvauduttua liikaa. Tuon blogin ideana on kuitenkin lähinnä selvitellä itselle omaa äitiyttä, niin toivottavasti tulee oltua rehellinen ja aito. :P Saat luvan karjaista, jos menee tylsäksi/teennäiseksi. :)

      Poista
  3. Ei mulla riitä oveluuteen kapasiteettia, työn uuvuttama kuuppa ei vaan toimi... :) mutta sanotaan kirjojen osalta vaikkapa Seitsemännen portaan enkeli.

    Kuten sanottua, blogissasi ei ole mitään vikaa. Siellä ei ole sitä turhaa sarkasmia! Pidä tyylistä kiinni :)

    VastaaPoista
  4. Jee, pannaan heti lukulistalle (joka taitaa venyä ikuisuusprojektiksi, kun ei ikinä ehdi mitään lukea, mutta onpahan mitä odottaa eläkeiältä... :D)!

    Ja jatkan sun häiriköimistä: http://pollonpoikapovarissa.blogspot.fi/2013/02/uutta-
    rakkautta.html :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ...ei kahta ilman kolmatta... http://pollonpoikapovarissa.blogspot.fi/2013/02/rakkautta-lajapain-rakkautta.html
      Nyt jätän sinut rauhaan. :)

      Poista
  5. Oi kiitos! Koitan palata näihin heti, kun alkuvuoden ralli antaa vähän löysää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei kuule mitään hätää ja stressiä, vastaa kun ehdit ja jos jaksat. Ilahdutus- ja kehuperiaatteella ovat annetut, ei velvollisuuksia. :) Tsemiä ralliin, Nimim. Velvollisuuskierteessä.

      Poista