15. lokakuuta 2012

Se avokadopasta

Lapsiperheessämme on tapahtunut viime aikoina muutos siihen suuntaan, että ruuanlaittoon on jäänyt aikaa (halleluja!). Joten pitihän sitä suosittua avokadopastaa kokeilla, eli sitä jonka resepti alun perin löytyy Gullichsenien Safkaa-kirjasta. Pecorinoa ja limeä lukuun ottamatta kaikki ainekset löytyivätkin kaapista, joten kun pecorino sitten löytyi kolmannesta kaupasta, jossa mies jaksoi kävelylenkin nimissä juosta, oli aika ryhtyä misaamaan.

Pasta on helppo, kyllä. Ja maku on... hyvä. Jäin pohtimaan, mistä pastan saama valtaisa suosio johtuu. Pastassahan maistuu vahvasti avokado ja sen lisäksi melko klassinen vihreä pesto. Pestoon olen tutustunut vasta aikuisiällä, eihän 30 vuotta sitten ollut pastaa, joten ei ollut pestoakaan meidän peruskeittiössämme. Sen sijaan avokadoa olen syönyt aina, lähinnä välipalaksi ihan sellaisenaan. Kun joku kaveri kerran vinkkasi laittamaan suolaa ja sitruunaa avokadon päälle, tuli siitä varsinainen herkku, meillä kun ei omin päin mausteita juurikaan osattu käyttää.


Sen kummemmin en avokadosta koskaan ajatellut mitään, käytin sitä salaateissa, guacamolena ja leivän päällä säännöllisesti, lähes viikottain. En syönyt sitä ravintoarvojen vuoksi, vaan maun. Mutta ei ole montakaan vuotta siitä, kun tein salaattia ja huikkasin ystävälleni, että laitanko avokadoa, ja hän vastasi, että "mikäs se on?". Ehkä avokado ei sittenkään ole niin tuttu hedelmä ja maulla on vielä uutuusarvoa?


No, pasta oli hyvää, joten teen sitä varmankin uudestaan. Voi olla, että valvotun yön jälkeen oikaisen jostain kohtaa, käyn ehkä valmiilla pestopurkilla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti