Minä ja mun keho

Ikinä, ikinä, ikinä en olis uskonut osallistuvani A Beautiful Body -haasteeseen, by Mami Go Go. Mutta sitten muistin, että otin tuossa kesäloman kynnyksellä bikineistä kuvan, kun (kuinka noloa) piti kysyä kaverilta, kehtaako aataminaikaisilla biksuilla lähteä kylpylään. Kaveri totesi, että ei biksuissa mitään vikaa ole... Päätin olla rohkea. Jokainen meillä käynyt tunnistaa, että kyse on meidän makkarista. Olkoot.

Raskaus kohteli mua hyvin, arpia ei juurikaan tullut. Löllöä oli vyötäröllä valmiiksi, joten venyttää ei tarvinnut. Olen inhonnut kroppaa, koska sopivien vaatteiden löytäminen on vaikeaa. Tosiasia on, että vaatteita löytyy kyllä, mutta en näytä niissä siltä kuin haluaisin. Olen tukeva, enkä haluais olla.

Ennen raskautta urheilin hulluna, mutta viitisen vuotta takaperin olin hyväkuntoisenakin samoissa mitoissa, koska söin (ja join) yli kulutuksen. Sittemmin laihduin reippaasti. Raskauden myötä tissit venyivät, mutta suurin muutos tapahtui naamalle: vaikka painan nyt enemmän kuin viisi vuotta sitten, hävisi jonkinlainen lapsenpyöreys poskilta. Olen kulmikkaampi.

Tämä on ehkä ensimmäinen kuva vuosiin, jota en ole muokannut yhtään, croppasin vaan reunoja pois. Tunnen voitonriemua.

Haarukat ja veitset

Jotenkin kummasti kesälomalla pisti silmään, että yllättävän moni pitää haarukkaa ja veistä käsissä eri tavalla kuin mulle on opetettu. Yllättävän monella on veitsi vasemmassa kädessä. En ihan ymmärrä, miksi siihen nyt kiinnitin huomiota, mutta rupesin miettimään asiaa vähän laajemminkin. Siis että mitä mulle on opetettu ja miksi. Asia lienee tapetilla, koska lapsi on saanut ensimmäistä kertaa haarukan käteensä ja katselen sitä kouraotetta hämmästellen.

Jostain syystä lapsuudessani oli hyvin tarkkaa, että haarukkaa ja veistä ensinnäkin käytetään ja toisekseen, että ne on siellä kourien alla, etusormella tuettuina. Eli ei kynäotteella. Kuin tämän tehostamiseksi, oli meillä ala-asteella opettaja, joka laittoi kainaloihin servetit, jotka ei saaneet syödessä tippua, ei siis saanut röhnöttää.

En tiedä, mitä tapakasvatusopukset aiheesta sanovat, enkä tiedä, miksi asia on ollut niin kovin paljon tapetilla kultaisella 80-luvulla. Ei meillä kuitenkaan erityisemmin muihin tapoihin muistaakseni kiinnitetty huomiota. Tällä haavaa mietinkin, onko aterimien suhteen olemassa jokin ns. oikea tapa. Kieltämättä joskus harvoin, kun eksyy hienon pöydän ääreen, tulee selkeä tarve käyttää niitä aterimia järjestyksessä ja kaikki tuntemattomat vempeleet ahdistaa. Mutta haarukallahan sitä aika usein tulee syötyä, sillä sohvannurkassa on muuten aika hankalaa operoida.

Jenkeissä tuli kerran ravintolassa joku mies sanomaan, että "you're from Europe, aren't you". Sillä hän viittasi siihen, että olin huomaamattani ainoa, joka käytti sekä haarukkaa että veistä. Se oli kiusallinen hetki, kaikille.