12. joulukuuta 2012

Päivän piristys

Tämä lause piristi päivän:

Haluaisin huomauttaa, että maailmassa on, tai ainakin pitäisi olla, muitakin arvoja kuin oman ravintosaannin hiominen oletettuun täydellisyyteen.

Lainaus on Johanna Jaakkolan kommentista Joonas Konstigin blogitekstiin Kannattaako sinun noudattaa ravintosuosituksia?

En ole muodostanut mitään kantaa itse blogitekstiin, vaikka alitajuisesti ehkä samoilla linjoilla olenkin. Sen sijaan tuo kommentti tiivisti kivasti kaiken sen, mitä olen pyöritellyt mielessäni syömisen problematiikkaan liittyen. Ruuan ja syömisen pohtimiseen ja analysointiin käytetään aivan liian paljon aikaa. Myös virkkeessä mainittu "oletettu täydellisyys" on kuvaava sanapari, kun puhutaan ruokavaliopohdinnoista. Kyseessä on kuitenkin hyvin, hyvin triviaali asia, päivittäistoiminto, jonka jokainen tekee omalla tavallaan seurauksista vastaten. Toki tajuan olevani itse osa ongelmaa, kun käytän jatkuvasti aikaa tämän sekundäärisen asian spekuloimiseen.

Syöminen oli ennen vain syömistä, nykyään kaikkea muuta. Vähän niin kuin äitiys oli ennen vain lapsista huolehtimista, mutta nykyään se on (kärjistäen) monimutkaisten eettisten valintojen ketju, jossa kuppikuntavalinta tehdään aikaisessa vaiheessa, eikä polulta ole lupa poiketa. Anu Silfverbergiä lainaten, ennen käytettiin vaippoja, nykyään vaippaillaan. Ruokaa ei kai voi enää syödä, vaan pitää valita, miten syö.

2 kommenttia:

  1. Olipas muuten tosiaan hyvä kommentti!

    Luin tuon blogitekstinkin aiemmin. Siitä saamani isoin anti oli linkki sokeriartikkeliin, jonka seurauksena totesin, että on ihan hyvä idea olla lappamatta sokeria kaksin käsin suuhun.

    Ehkä siihen ruokaan olisi hyvä suhtatua muutoin kuin ravintoaineiden mikromanageerauksena. Oman mielenterveyden kannalta nyt ainakin. Oletko muuten lukenut Michael Pollanin kirjan Oikean ruoan puolesta? Suosittelen. Oli virkistävä, yleistajuinen ja löysäpipoinen.

    VastaaPoista
  2. Jep, Pollan on tuttu! Välillä nojaan siihen ehkä liikaakin. Pollanhan kuitenkin kehottaa kiinnittämään ruokaan melkoisesti huomiota, kun taas itse haluaisin pikkuhiljaa suunnata energiaani johonkin muuhun.

    Mä jäin aikanaan kelailemaan, että oliko se kirja niin virkistävä juuri siksi, että se kivasti tuki omia aavistuksia prosessoidun ruuan tuotannosta ja vaikutuksista? Who knows :)

    VastaaPoista